Dva is the second release by Ibrahim Terzíc on Some Place Else. Compared to the debut, Fabrike Jaja, Dva is perhaps less noisy but just as intense in structure and audio vocabulary.
“the wall of noise subsided somewhat, and nervously twitching rhythms and absurd humour previously almost hidden behind it were revealed.” (Avanto Festival)
SPECDR02025
CDR, edition of 200 copies.
Reviews
“It’s nice to notice that somebody still feels like creating atonality without massive machine sounds. dva offers seven tracks worth of clattering, gurgling and buzzing, resembling more old greats of avant-garde music than any noticeable names of today. The machines used are left apparently deliberately identifiable.
Granted, there is clear glitch-sound there, but wilfully in a thinner manner than, say, the artists of the Mego-company. Terzic’s album is clearly more of an experience, a situation, than actual music. One pays attention to it with interest, the very least, even if one didn’t actually enjoy what’s head. Unexpectedness is value enough for it. The exceptions to the rule are formed by the last two tracks, baraka, which develops into coherent rattle and drools purple light, which is very much alike Ulver’s Silencing the Singing EP in style, consisting actually only of multi-frequency humming with a layer of deliciously annoying little tapping sound.
High standard and in its fitting shortness functioning disc, which may be best described by that while I don’t really like it, I notice it repeatedly finding its way into my record player.” (Kuolleen Musiikin Yhdistys)
”Bosnialainen Ibrahim Terzicin toinen julkaisu ujittaa kuuntelijan toistumattomaan ja uudenlaiseen elektronisen musiikin äänikompottiin. Jokseenkin harhailevaa sekameteliä, mutta tekstuuriltaan ja käytökseltään tavanomaisista normeista poikkeavaa eskapismia. Puhtaaksi rytmikkääksi noiseksi en tätä monikerroksista Dva –levyä kutsuisi, mutta yksinkertaisemmaksi ja varhakantaiseksi Autechren layeriksi kylläkin, sillä Autechre ja Ibrahim Terzicin cutoffit synkkaavat sihinän pulputuksella siinä missä Isossa-Britanniassa matkailijoiden perhemajoitus yhdistää sanat Bed and Breakfast. Dva on autenttista alfasäteilyä, jossa kuuloaistia vedätetään pintaa syvemmälle. Ibrahim muodostaa muutoksensa myös eri pseudonyymien alle ja tarjoaa kulttuuria kylmäkaapissa dj-aktiivisella tasolla Suomessa. Yhdessä Niko Skorpion kanssa he myös muodostavat duon Rajapinta.” (Inferno)
”Turkulainen Some Place Else -lafka on vastuussa Ibrahim Terzicin julkaisusta numero kaksi, Dva. Bosniasta Suomeen löytänyt Terzic viekin meidät aivan jonnekin muualle, äänen äärettömään avaruuteen. Vaikkakin diipeistä diipeintä kokeilevaa elektronista musiikkia on tuotettu jo kohta sata vuotta, sinit ja cosinit muuttuvat vain ykkösiksi ja nolliksi ja ääniä imetään kaikkialta ja kaikesta, aina alkuräjähdyksen kohinasta prosessorin omaan sirinään, ei tälle silti tunnu löytyvän vertailupohjaa. Kokonaisen kappaleen äänimaailman muodostajaksi kelpaa rumpukoneiden (606 ja 707!) muutama ääni sämplättynä ja prosessoituna. Kroz Dva -kappale sisältää pornoelokuvan naistähden huohotukset lähes kokonaisuudessaan, neito on tosin kompressoitu, leikelty ja pirstaloitu. Tarkkoja panerointeja, jatkuvasti muuttuvia struktuureja, pinnisteleviä rytmejä. Otsalohko jähmettyy, ydinjatke nikottelee ja aivokurkiainen haluaa jäätelöä… Oivallista äänimaisemaa zen-harjoituksiin…. tai jos olet robotti… tai jos seisot Kiasman hississä… (5 out of 5)” (Jhonny Kniga)