Debut album by Finnish ambient/experimental artist Sine Nomine, also known as Cosine Nomine. Amenia Amanitas is cinematic electronic soundscape music that works as a backdrop for both daydreaming and nightmares, whichever you may prefer.
SPECDR02026
CDR, edition 200 copies.
Reviews
“Myönnän yllättyneeni tämän levyn kohdalla täysin. Aluksi kuvittelin kuuntelevani huolella tehtyä Lustmordin ja Caulin tyylistä dark ambientia, mutta ensimmäisen kappaleen kehittyessä kohti loppuaan se oli jo muuttunut tanssittavan rytmiseksi. Sama tyyli jatkuu läpi koko albumin, tuoden vahvasti mieleen Dust Brothersin erinomaisen Fight Club-soundtrackin ilman että siinä olisi juurikaan kopioinnin makua.
Muutamat kappaleista olisi voinut ehkä lopettaa minuuttia tai kahta aiemmin. Toisaalta kohtuullinen jankkaavuus sopii tällaisen kevyehkön trancen tyyliin. Jokaisen uuden raidan myötä palataan takaisin ambient- tai atmospheric-maisemiin, ja lähdetään sieltä kohti rytmiä tai raskaampia droneja. Mistään HC-teknosta ei ole kyse. Luokittelisin levyn yhä selkeästi kokeellisen musiikin puolelle, sen laadukkaimpaan päähän. Kehittymisen varaa vielä toki on, mutta sinällään kaikki palaset ovat jo kohdallaan. Levyn ainoaksi varsinaiseksi rasitteeksi oikeastaan jää sen tietty tunnistettavuus, rakenteellisesti samaan kategoriaan asettuminen Coph Nian herkullisen That Which is Remade-remixalbumin kaltaisten ambientia tanssittavaksi muokkaavien teosten kanssa.
Tämä on kiekko, joka tulee varmasti soimaan vielä lukuisia kertoja DJ-keikoillani. Virheettömästi tuotettu, yhtä aikaa sekä tanssittava että marginaalinen, ja uusille kuulijoille vieläpä helposti lähestyttävä. Ei ehkä maailman omaperäisin kokonaisuus, mutta ei kaikkien tarvitsekaan olla.
Lämmin suositukseni, erityisesti pehmeäksi laskuksi tutustuttamaan uusia kuulijoita oudompaan tavaraan. Todella hienoa, että tällaistakin jaksetaan tehdä taidolla.”
( http://www.kuolleenmusiikinyhdistys.net/ )
“Sine Nominen levyn kannessa käsi pitää tummanpuhuvaa kuvaa. Sisäaukeama näyttää elokuvayleisön katsomassa miestä talvisessa ja hämärässä metsässä.
Levy onkin helppo kuvitella taustamusiikiksi vaikkapa Salaisten kansioiden tai kauhuelokuvan tiheätunnelmaisiin kohtauksiin. Tummien ambient-äänimattojen etäiset harmoniat, murinat ja pihinät saavat välillä seurakseen biitin, veden lorinaa ja ihmisääniä.
Sine Nomine sopii mainiosti tummaan elektroniseen musiikkiin erikoistuneen Some Place Elsen talliin. Hämärässä metsässä on tapahtumassa jotain pahaenteistä.”
(Aviisi)
“Alkutaival lupailee dark ambientia, eikä asetu tärykalvojen tukkijaksi tavanomaisella layer-leijunnalla, mutta tribaaliset kevyet rytmitykset imevät kuuntelijan syvemmälle ja syvemmälle tummahkon dronemaiseen usvaan. Välillä liikutaan tummilla vesille, kun taas paikoittainen toiminnan oskillaatio kohdistuu biitteihin, muistuttaen Esperanzan debyyttiä. Kuuntelijat, jotka antavat kehonsa maalata dark ambientin omalla painollaan voivat pitää Amenia Amanitasta liian kokeellisena, mutta ne, jotka taas pitävät sädekaihtimia hieman enemmän raollaan, saattavat helpommin sisäistää tämän valoa synnyttävän tuotoksen. Valo, joka ei kohdistu maglightin tapaan, vaan mattapohjaisena mainosvalona, laskeutuu pehmeästi leikaten mielen eloa omaan rauhaan. Sine Nomine on evolutiivinen, ja jokseenkin fotogeeninen, mutta samallla niin Jan Husin siteerauksien alainen.”(Inferno Magazine)