Half Born in Half Light is based on the foundations of psychedelic ambient soundscapes and darkly majestic bass drone, over which tribal rhythms and magickal vocal invocations build grotesque alien monoliths whose angles mock the euclidean mathematics of conventional composition. Niko Skorpio is not restricted to one particular genre, but draws on many sources. This makes the music colourful and diverse, yet it remains coherent and has the artist’s unique fingerprints all over (this time literally in the cover as well). If we are to give it a label, let’s call it Hermetic Fusion Musick.

CD comes with gorgeously designed 12-panel leaflet with art, photos, liner notes etc. Edition of 1000 copies.

Reviews

"Okay, we’re gonna commence this month’s reviews with Niko Skorpio’s Half Born in Half Light because it’s informed by the kind of Metaphysical & Meta-mysterious poetic spirit that I’ve been constantly searching out since the first time I heard the Doors’ Horse Latitudes decades ago as a young teenager. Skorpio is a Finnish producer & synthesist who declaims his portentous poetry in a highly stylized Foreign-as-Fuck voice over the kind of swishy cosmick wind that puts me in the mind of Dr Fiorella Terenzi accompanying Todd Clark c. Into the Vision, or maybe a more cunted & extended version of John Cale’s The Jeweller, as orchestrated by black metallers on an electro trip. Elsewhere, bubbling pans of Jupiter-sized effluent steam & seethe endlessly, as though the still be-apron’d Creator has been caught in a millennium-long natter with the postman. Babies, Skorpio’s shit stinks so good, you just gotta lock your doors, seal up ye windows, don thy cosiest fake fur coat and kiss your brain cells bye-bye. And, of course, this funny farmer’s wyrd imagery spills over into the record sleeve itself, which photographically reproduces all kinds of obnoxious ugly kack filmed right up way too close; dead grandma’s abandoned false teeth, a powder compact colonized by slugs’n’snails, boxers with trouser tracks, all reminding me never to eat a salad off this guy’s table. Still, who wants their heroes to be decent human beings? Exactamundo, says I. So score this sucker from Some Place Else Records (www.someplaceelse.net) or hop along to Herr Skorpio’s own site at www.nikoskorpio.net. Fuck yeh!"
(Julian Cope/Head Heritage)

Half Born In Half Light is subtitled the Fourth and Final Appearance, reflecting the fact that Niko Skorpio has released various work-in-progress incarnations of the title over the years as limited CDR editions. The album opens with { Monogram }, focused around the unmistakable sound produced by additive synthesis graphic-to-sound conversion (think the excitement caused by Aphex Twin’s hidden face in the Windowlicker EP from years ago, or similar sounds in releases by Plaid and Venetian Snares). This follows into Worm in the Foundation, where Skorpio’s spoken words combine with clanging percussion and distorted thuds of bass guitar. Though it is hinted at in Worm In The Foundation, NeitherSphere betrays Skorpio’s roots in metal with ten minutes of smeared sludge that recalls Sunn O))) and other modern drone/doom bands, as well as Skorpio’s own seminal funeral doom band from the early nineties, Thergothon. While it could quite conceivably be made without any traditional metal instrumentation, NeitherSphere still manages to sound, as the kids say, very metal. The metal influence rears its tousled head again in the epic Through the Ribcage which climaxes its seventeen minute length with a maelstrom of distorted guitar and feedback. Conversely, tracks like Leper Angel and the bizarrely-titled To Reincarnate as a Bagpipe are breathy twilight-lit ambientscapes with details and hints of melodies flittering around in the high end. Perhaps the most successful track is the closing We No Longer Exist where the sound of bass-heavy flames and metallic clanking sedately mix with distant rising synth tones. It doesn’t necessarily go anywhere, other than the synths becoming more insistent at the end, but it’s the combinations of sounds themselves that makes the lack of journey worthwhile.
With metal, dark ambient and general dronage in the mix, it’s hard not to see Half Born In Half Light as a varied beast, but one that is coherent in its vision." (Abby H./Judas Kiss)

"The enigmatic voyage to intelstellar qliphotic zenith of Niko Skorpio continues with its triumphant march towards the inner light of darkness. And with Half Born In Half Light, he has reached a highest peak in his career as alchemic musician,fusioning and adapting different psychedelic ambient soundscapes and darkly majestic bass drone elements. The album includes 7 visionary evocations bringing to explore the diverse magickal reality into audial shapes crawling as shadows behind you, as gathering through ethereal labyrinths of dense sounds manipulated in a in depth proper way and effects complementing it. Lyrically, the concept exploits from diverse perceptions handling atavisms, aethyrs, primal structures and cosmic elements emerging from within the sonic mantras developed here. Without a doubt one of the best albums this year.
Tracks as Worm In The Foundation with dense guitar bass passages surrounded by effects, ostrich bass and sounds converging into strong structures with dynamism and character in the way as its used. Or the long track Through The Ribcage and its vaporous atmospheres twisting all the time, emerging again and again… We No Longer Exist the burning light in itself carving the presence of its own shinning through hypnotic drone sounds and effusive elements. Or coming back to the first track monogram veiled in cosmic atavisms coming from the other side.
The music through the whole album is so, amazing enigmatic and ritualistic which obviously increase the interest to those of us involved on magickal currents and explorations. Also, we must mention two more aspects which penetrates our senses in all dimensions. First, the magickal vocal incantations built into diverse forms and techniques showing us more the dynamism and creativity developed and a second aspect, the amazing visual side, coz the cd comes with a 12 panel leaflet with the art, photos, liner notes and more. Each picture, each linear structure, each abstract form reveal us a hidden paradigm for a determinate track, which must be explored by yourself to understand what is beyond the light… remember this is hermetic fusion musik. A non-conventional musical piece with magickal abstractions dissolving and burning once again."
(Pan.O.Ra.Ma Journal)

"Visionary, experimental, magickal and evocative, the new work by Niko Skorpio Half Born in Half Light is a blend of ritualistic scenarios and music experimentations. Spanning from the creepy hisses of the opening { monogram } where the lyrics are invocation of the primal qualities of Self, Air of Water, to the following tense dark ambient spoken word with guitar and drums inserts of Worm in the foundation or the tribal experimental Neithersphere, Half Born in Half Light is the best label's release of the recent period (I haven't reviewed all their stuff but it's about a couple of years that I do). What impressed me most is the balanced sound mix and the crispness of sounds. This ability into giving the right space to sounds help a lot the creation of a functioning audio world where the listener is surrounded by hypnotic a semi psychedelic atmospheres."
(4/5, Maurizio Pustianaz/Chain D.L.K.)

"The basis is ambient, but there are also a lot of elements from other sub genres of the alternative scene and some really great instrumentation too. The track “Neither Sphere” has a great drum pattern that makes this track really stand out, almost in the vein of Herbst 9 but with a twist, and it’s probably my personal favorite on the album. “Through The Ribcage” is also an extraordinary track, and the second part being the climax of the whole album. Fucking brilliant! What I like about this album, is that all the tracks differ a lot from each other, and still there is a red line going through the whole album if we forget about the first track."
(4/6, Imhotep)

"Niko Skorpio has a variety of different styles, since he has a background in various kinds of things. Also in metal, and this can be heard in various parts of his songs. With this album, Half Born in Half Light he creates some very dense atmospheres. The whole album has a kind of occult feeling to it, namely because of some tribal elements and some distorted vocals and their lyrics. Some of the spoken words give the album a very theatrical feeling, especially in the first track, { monogram }. The second track, Worm in the Foundation, shows some of his metal elements. With its creepy sounds and vocals, this has a somewhat satanic feel to it. Some of the ambience reminds me of little bit of last reviewed album from Metaorganism.
The third track, NeitherSphere, has nice tribal elements and the whole ambience of the song is very good. It has some cinematic qualities and even reminds me somewhat of the band Goblin who usually makes the scores for Dario Argento’s films. Perhaps could be an extended track for Suspiria. The next track, Leper Angel, is more quiet and experimental in sound. Some high pitched sounds and feels as if walking in some swamp at night. Track five, Through the Ribcage, sounds like we came out of the previous swamp and are entering some dark cave, or a big ribcage indeed. Upon entering, voices are breathing down you neck. As we are walking deeper into the cave, we witness some invocation. Towards the ending of the song some processed guitars are added and becomes somewhat noisy; all evil is coming down. This is also the longest track, with just over 17 minutes of music. The last two tracks, To Reincarnate as Bagpipe and We No Longer Exist, are again quieter in sound. The sixth track ends pretty funny and fits very well because of the title of the track. And so we get an epilogue to a satanic ritual.
The song that sticks out the most for me now is NeitherSphere (third track). I very much like the tribal elements in that song. Also the kind of Goblin/Argento atmosphere is very much present and the whole album gives it a somewhat cinematic, and occult, quality. Though it has some intense pieces, some of the quitter tracks diminish the intensity of the album. Although it’s interesting in sound, it’s therefore somewhat inconsistent as a whole. But the album gives you a very good and dark ambience throughout its one hour duration."
(7.8, Fabian/Gothtronic)

"Through the Ribcage is a nearly eighteen minute combination of rumbling and soaring drone augmented with slabs of high-pitched feedback; overlaid on which is a sonorous and hellish gravelly voice reciting something in English (I think) - indeed it sounds very much as if Skorpio stuck a microphone in some deep hole somewhere in the depths of an icy-cold night-enshrouded Scandinavian forest and came back with a recording of Hell itself. I don’t know about it going through the ribcage but it certainly attempts to burrow its way into your head; atmospherically it’s flavoured with more than a pinch of menace and the stench of Tartarus - and oddly I found it quite meditative in a bizarre kind of way.
The following piece is a strange one, tagged with an equally strange title – To Reincarnate as a Bagpipe. This one starts with reverberating bells and eventually metamorphoses into the sound of a bagpipe; this is one particular instrument that manages to get the hairs standing on the back of my neck and this instance was no exception (I would also like to see it used more in sound explorations especially in light of its haunting qualities). A similar feeling pervades Leper Angel; voices, bell-tones and odd burps create an eerie sense of soiled divinity, as indeed a leper angel must be; a colony of lost and ostracised souls the only congregation willing to embrace a tainted holiness.
We No Longer Exist, the final track, is perhaps the most atmospheric; placeless environmental sounds clanging, creaking, shuffling and thumping in some non-specific space accompanied by an otherworldly spacey whistle and breathy keyboards, meant to suggest somewhere timeless and dimensionless. There are no clues as to what sort of activity the environmental recordings are representative of, an effect which invests it with a distinctly unsettling edge; add to that a dark undercurrent of uneasiness and menace which transmits a spine-tingling nervousness and a frisson of fear through the listener. Delicious stuff indeed.
... This is affecting music that seeps into your body and gets absorbed by and affects every cell."
(Heathen Harvest)

"Labelboss Niko Skorpio has been around since a decade, also from Finland, from where he releases his darkest nightmares as audio parcels to the world. He calls his music 'Hermetic Fusion Musick', which might give you a clue as to where this goes, the world of magick and 'ov' and all those nice things Psychic TV invented. However I must say if you take Niko Skorpio's music face value, i.e. as music, then its actually quite nice. It's also, like Ovro, dark atmospheric drone music, based on synthesizers and field recordings, bass guitar, sound effects and voice. The latter elements, when used to invoke, chant or speak makes this less enjoyable, but luckily its not done a lot. Throughout I thought that the more ambient pieces were much better, with lots closed spaces, cold and frozen landscapes and other such things. No summer music either, but quite nice."
(Frans De Waard/Vital Weekly)

"Vajaa vuosi sitten postiluukustani tipahti omituinen kirje Some Place Else:ltä. Kirje sisälsi salaperäisen EP:n Niko Skorpiolta, nimeltään Half Born in Half Light. First Appearance: Money to Burn. Levyn sisältö suoraan sanottuna mykisti minut.
EP osoittautui myöhemmin jonkinlaiseksi ennakkomaistiaiseksi tulevasta Niko Skorpion albumista: Half Born in Half Light - levy jossa tämä muuntautumiskyvystään tunnettu artisti tekee suurimman muuntautumisensa. Half Born in Half Light:illa ei ole hiventäkään Niko Skorpion tavaramerkinomaisesta huumorista tai temppuilusta. Tämä levy on suoraan sanottuna hyytävä - se on kuin mitä todenomaisin painajainen joka nousee mullan alta ja leviää homeisista kellarinseinistä. Se on synkimmänkin musiikkigenren mittapuulla synkkä ja yhtaikaa majesteetillisen kaunis.
Levyn alkumanausten jälkeen Worm in the Foundation asettaa kuulijan aloilleen kumauttamalla todellisuuden kallelleen ja viistoon. "Someone else is here." ilmoittaa aavemainen ääni yhtä aavemaisten narinoiden ja räminän säestämänä. Toisto luo tunteen kuin heräisi uudelleen ja uudelleen samaan painajaiseen - joka kuitenkin on hieman erilainen. Tarpeellisesti vähemmän intensiivinen Neithersphere tarjoaa rituaalista perkussiota samoissa tunnelmissa, ja ambient/dronekappale Leper Angel on tunnistettavimmin Niko Skorpiota, luoden seesteisen ja eteerisen kauniin välisoiton ennen kuin kuulija tiputetaan uuteen jäniksenkoloon. Through the Ribcage lähtee jälleen kolkoin räminöin liikkeelle ja aavemaiset ujellukset tarraavat ikään kuin kuulijan jokaisesta hermonpäästä kiinni ja vääntävät hiljalleen tietoisuuden uusille taajuuksille. Kun kerran ollaan perillä alkaa tuonpuoleinen ääni manauksen, aavemaisten kuorojen ja rämisevien kitaroiden säestyksellä. Tämän unohtumattoman äänitripin jälkeen soiva To Reincarnate as a Bagpipe tuntuu jotenkin turhalta ennen varsinaisena päätöksenä toimivaa We No Longer Exist:iä.
Jostakin syvistä syövereistä Niko Skorpio on löytänyt melkoista inspiraatiota tähän teokseen, joka muodostaa valtavan harppauksen hänen aiemmista levyistään. Levy on hyytävän kaunis, muodostaa häkellyttävän todentuntuisen orgaanisen äänimaailman sekä todella kauniin yhtenäisen kokonaisuuden (mikä ei aiemmin ole ollut Skorpion vahvoja puolia). Ja ennen kaikkea se onnistuu olemaan synkkään musiikkiin turtuneelle ihmisellekin todella pelottava. Pieni miinus tulee siitä että näin hieno teos olisi ansainnut jykevämmän pakkauksen kuin ohuen, vaikkakin kauniin, läpyskän. Joka tapauksessa tämä on upeimpia levyjä mitä olen pitkiin aikoihin kuullut."
(John Björkman/Kuolleen Musiikin Yhdistys)

"Siinä missä Jori Sjöroos lähti Thergothonin ja This Empty Flow'n jälkeen kulkemaan yhä lähemmäs valtavirtaa, Niko Skorpio sukelsi puolestaan kohti undergroundin syvimpiä pohjamutia. Oli kyse sitten dark ambientista, dronesta tai noisesta ja oli otsake sitten Reptilijan, Haeretici 7o74 tai Niko Skorpio, niin helpolla ei herra Sirkiä ole kuulijoitaan päästänyt. Eikä muuten päästä nytkään.
Half Born In Half Light on tunnin kestävä väkivaltainen visiitti äänimaisemaan, jota hallitsevat maan alla muriseva drone, kuolemaa huokaileva dark ambient sekä minimalistisen rytmikkäästi pulputtava elektro. Efektoidut vokaaliosuudet iskevät kasvoille milloin huutaen ja kiljuen, milloin hennosti kuiskaten - lisäten jo ennestään vahvana sykkivää skitsofreenisuuden tunnetta. Riipivän rytmikäs, vaarallisen viehkeä, kauhistuttavan kaunis - kaikki oivia termejä puhuttaessa Half Born In Half Lightin luomasta maailmasta.
Edellä mainitut seikat käyvät kuitenkin myös syyksi miksi HBIHL ei ansaitse kuin seitsemän pistettä; Boards of Canada -henkisestä elektro/ambient-himmailusta raivopäiseen power electronics -meluun räjähtelevät kappaleet on tungettu niin täyteen hyväksikäytöstä hyväilyyn-dynamiikkaa, ettei yksittäisiin hetkiin tule keskityttyä niiden vaatimalla tavalla - vaikka albumia kuuntelisikin kuulokkeiden välityksellä. Hieman sillisoppamainen ja sekametelisalaattimainen teos on siis kyseessä.
Half Born In Half Light on joka tapauksessa oiva - joskaan ei täydellinen - muistutus siitä, että millä avuilla herra Skorpio on toiminut suomalaisen undergroundin äänitorvena jo miltei kaksikymmentä vuotta. Eikä loppua näy, sillä tälle vuodelle on luvassa vielä kolme Skorpio-julkaisua."
(7/10, Teemu Lahtinen/Lammas Zine)

"Pitkän linjan musiikintekijänä ja alan todellisena moniosaajana tunnettu Niko Skorpio on toiminut omalla taiteilijanimellään jo vuodesta 1996 asti, vaikka musiikkialan kokemusta löytyykin vielä vuosia enemmän. Näin ollen myös artistin musisointi ei ole rajoittunut vain yhteen kapeaan genrekuntaan, josta Half Born in Half Light onkin suorastaan mainio osoitus.
Yli tunnin kestoon venynyt kiekko pitää sisällään pääosin dark ambientin ja kokeellisen elektronisen musiikin sävyjä, jossa musiikin ristiaallokkoa rikotaan erilaisilla rytmeillä, lukuisilla eri äänilähteillä sekä vaihtelevilla vokaaliosuuksilla. Vaihtelua löytyy yhteen levyyn nähden melko runsaasti ja sillä on niin hyvät kuin huonotkin puolensa. Minimalistisimmillaan levy on sen todella pahaenteisissä ja painostavissa dark ambient -hetkissä, joissa vain harvat äänikuviot käyvät yhteisessä rintamassa kuulijansa kimppuun vyöryttäen matalia taajuuksia ja muita äänisäikeitä.
Vastavuoroisesti monimuotoisimmillaan ulos syydetään samanaikaisesti efektoituja puheosuuksia, erilaisia rytmejä, dronemaisia sävyjä ja mitä milloinkin. Näiden kahden erilaisen idean yhdistäminen toisiinsa tekee toisaalta levystä elävän ja dynaamisen kokonaisuuden, mutta samalla se varmasti jakaa kuuntelijakuntaa erilleen sen mukaan millaisesta ambient-, drone- tai electro-kamasta kuulija sattuu pitämään. Oman osansa soppaan heittävät vielä lähes voimaelektroniikan puolelle taipuvat melukohdat, joiden ulvonat, kirkunat ja vinkunat ovat aivan eri sfääreissä kuin varovaisemmat dronettelut ja vaisut, mutta synkät ambient-osuudet. Jokaiselle jotakin, ehkä jossain määrin jopa liikaa.
Osaamista Half Bornilla kuitenkin on, sillä ääniä on käytetty ja käsitelty monipuolisesti ja hallitusti. Lopputulos on puhutteleva ja monisärmäinen, mutta kuten jo yllä todettua, epäilemättä kuuntelijakansan rivejä jakavaa."
(8/10, Serpent/Imperiumi)

"Niko Skorpion tuore albumi ei ole helppo pala purtavaksi – pidemmälläkään narskutteluajalla. Pian kaksi vuosikymmentä suomalaisen underground-musiikin kentällä vaikuttaneen Skorpion Half Born in Half Light yhdistelee kaikkea sitä, mikä on käynyt tutuksi herran viimeisistä projekteista sekä yhtyeistä. Eikä tämä tyylien sulauttaminen ole suinkaan virtaviivaistanut tai sulauttanut elementtejä, mikä saa kokonaisuuden vaikuttamaan vähintäänkin laaja-alaiselta.
90-luvun puolenvälin jälkeen erityisesti elektroniseen drone/ambient tyylin äänitaiteeseen keskittynyt Skorpio on luonut kolossin jossa on palasia dark ambientin, industrialin, dronen sekä digitaalisen minimalismin maailmoista. Albumin alati muuttuva äänimaisema heilahtelee pahaenteisistä vaimeista kohotuksista aina väkivaltaisiin, mutta samalla tarkoin hillittyihin äänipurkauksiin saakka. Irrallisten äänten verkkoa manipuloidaan, muokataan ja väännetään hiljaisuuden korostamisen ollessa kaikessa työssä avainasemassa. Satunnainen ja voimakkaasti efektoitu puhe sulautuu kuin huomaamatta surinoihin, kalahduksiin ja huminoihin. Taustasäteilyn kaltainen humina limittyy rakenteisiin, joissa sykkii toisinaan voimakas rytmi, mutta jotka saattavat jo seuraavan kulman takana vaieta kuolemaa enteilevään kuiskailuun.
Half Born in Half Lightin suurin ongelma, tai vahvuus – näkökannasta riippuen, on sen monimuotoisuus. Dark Ambientin seesteisissä maailmoissa syntyy joitain unohtumattomia hetkiä, mutta Skorpio ei tyydy vain yhteen maailmaan. Kokonaisuus on tästä johtuen erittäin vaikeasti hahmoteltavissa, eikä albumin sielunmaailmaan uppoutuminen tahdo aina oikein onnistua."
(3.5/5, Mika Roth/Desibeli.net)